Elämän porteilla
Synnyin kulkemaan surun pimeää polkua
etsimään valoa sieltä missä sitä ei ole
Koko elämäni läpi kuljin
valiten aina väärän suunnan
Vai enkö vain nähnyt valoa ympärilläni
tuijottaessani alaspäin kyynelten valuessa
Se pimeä synkkä metsä oli kaikki mitä minulla oli
ja on …
En osaa kaivata mitään
miten voisinkaan, kun tämä on kaikki
Pimeys, suru, tuska
tuttuja ja siksi niin turvallisia
Ja kuitenkin, jossakin sydämeni raunioilla
palaa valon kaipuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti