Ei minusta ole
taistelemaan yön lintuja vastaan
niitä surun mustalla verkolla
pyydystäviä
Ne ovat jo saaneet minut saaliikseen
eivätkä
aio luovuttaa
Minä annoin jo itseni niille
Miksi
ihmeessä edes yritän estää niitä
hävinnyt olen jo taistelun
elämästä
yksin tänne eksyin,
yksin myös lähden
ympärilläni musta
seittien verkko
sinä vakuutat minulle
”se menee ohitse”
mutta joka päiväkö
on taisteltava
en minä ole urhea
soturi
olen pelkuri joka
pakenee
kun joku tulee liian
lähelle
Onnen pienet perhoset
läpikuultavissa siivissään
ovat mielikuvituksen tuomaa harhaa
vain
unta joka katoaa todellisuuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti