Karhuntanssi

Sade takoi luolan suuaukon

nahkaverhoja

metsän nuorimman tyttären

tuskin muistaessa hengittää

tuntiessaan lämpimän kosketuksen

kesätuulen pojan huulten kevyen suudelman

luola sakeana savusta

suloisen tulen voimasta

sydän sykki kiihkeänä

versojen noustessa uuteen kasvuun

tuulen juoksuttaessa

riemun lintuja metsän puihin

talvenkalpeiden oksien tilalle

kunnes ensimmäinen auringonsäde

nousi sumun lävitse

ja taivaankappaleet asettuivat paikoilleen