Voiko sanoista rakentaa kokonaisen
maailman?
Niinkö tämäkin on tehty?
Alkoiko kaikki itkevän
varjon noustessa pimeydestä,
kylmältä lattialta läpi
näkymättömän portin?
Vai onko kaikki vain uneni jäänteitä,
vääristyneitä kaikuja eilisestä?
Kynttilän valo rauhoittaa
Minkä läpi sanat kulkevat?
Eksyvätkö joskus kokonaan mielen
käytävissä?
Mikä on se soihtu, joka opastaa?
Vai onko se
liekkien rätinää, palavan puun räiskettä?
Vesi on kylmää,
niin kylmää
Minä leijun kuin höyhen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti