Kevyt kuin höyhen
Ohuella elämänlangalla kudottu sielu
astelee varoen sammalin vuorattua polkua
hellän kutsun saaneena antaa itseään johdattaa
ainoana toiveenaan luottamus valonveljeen
Linnunradan tuulista virtaava voima
suutelee sydämen vahvoihin liekkeihin
poistaen kaiken pelon ja kauhun
Nyt kulkee jo varmoin askelin huomiseen
tytär muinaisten tähtien
2 kommenttia:
Aivan ihana!
~halikiitos~
Lähetä kommentti